Uusi valesokkelin kosteus- ja homevauriokorjausmenetelmä
Valesokkelin rakenne
- Ulkoseinän runko on perustettu lattiapinnan alapuolelta, yleensä samaan tasoon alustäytön pinnan kanssa
- Julkisivulle on tehty oma korotettu osa sokkelissa, joka ei kanna rakennuksen painoa ja muodostaa ”valesokkelin”
- Valesokkelin sisäpinta on herkkä kondensoimaan ja aiheuttaa alajuoksun alueelle vaurioita.
- Rakenteeseen liittyy tyypillisesti ilmayhteys alustäytön ja sisäilman välillä
Perustustyypit
- Betonisen valesokkelin ongelma tulee ensisijaisesti ulkoseinän alaosan kosteus- ja homevaurioista sekä alapohjan ja sokkelin välisen raon kautta olevasta ilma-yhteydestä alustäyttöön.
- Tuulensuojalevyä vasten olevat laastipurseet lisäävät kosteuden siirtymistä ja ulkoseinän alaosan vauriotumista.
- Kevytsoraharkosta tehdyn valesokkelin ongelma tulee ensisijaisesti runsaasta ilmayhteydestä maaperään, sillä harkkojen pintoja ei tyypillisesti ole tasoitettu. Harkkomuuri ei itsessään nosta vettä kuten betoninen perustus.
- Kevytsorharkoista tehty valesokkeli tuulettuu paremmin, eikä runko välttämättä ole kosteusvaurioitunutta tai selkeästi homehtunutta -> ongelma ilmavuotojen kautta alustäytöstä/sokkelin läpi. Runkopuiden pinnat voivat haista voimakkaastikin, vaikka selkeää vauriota ei näy.
Valesokkelikorjauksen haasteita
- Purkua ei saada tehtyä oikeassa laajuudessa, jolloin rakenteisiin jää vaurioitunutta materiaalia joka on yhteydessä sisäilmaan
- Purku tehdään vähän kerrallaan korjausten yhteydessä, jolloin uudet rakenteet ovat yhteydessä purettaviini rakenteisiin.
- Materiaalit eivät kykene estämään sisäilmasta eristettyjen vanhojen rakenteiden tuottamia epäpuhtauksia (esim. alustäytön mikrobikasvustot vs. ilmansulku)
- Uusien rakenteiden liitoksia ei ole tiivistetty oikein -> liittymät vuotavat heti tai aukeavat myöhemmin
- Alustäytöstä voi kulkeutua hajua häiritsevissä määrin jo muutaman millimetrin reiästä, kun muu rakenne on tiivistetty huolellisesti
- Korjatussa rakenteessa on runsaasti tiivistettäviä kohtia. Vrt. puurangan saumat
- Höyrynsulkuteippi kutistuu asentamisen jälkeen ja rakenne alkaa vuotamaan esim. nurkista puolen vuoden sisään korjauksesta
Uusi menetelmä
- Kehitetyssä menetelmässä on pidetty lähtökohtana mahdollisimman yksinkertaista rakennetta
- Rakennekerrokset eivät lävistä toisiaan, vaan ne ovat kerroksittain massiivirakenteina -> rakenteeseen ei tule kylmäsiltoja tai ilmavuotoreittejä
- Tiivistysten tulee olla mekaanisesti varmistettuja ja kestää rakenteiden liikkumista
- Ulkoseinärakenteeseen alapohjasta kulkeutuvan kosteuden tulee pystyä tuulettumaan seinän eristetilaan ja sieltä ulospäin
- Asennuksen tulee olla vaiheistettavissa ja eri vaiheet pitää pystyä tekemään kukin vuorollaan koko korjausalueelle
- Kaikki vaurioitunut materiaali poistetaan koko korjausalueelta ennen uuden materiaalin asentamista.
- Menetelmä pitää olla sovellettavissa kaiken tyyppisiin valesokkelirakenteisiin.
Korjattu esimerkkirakenne
- XPS-levy lisälämmöneristeenä
- Sementtipohjainen kapilaarikatko
- Muoviselkäinen butyylinauha
- Täyttövalu EPS-kevytbetonista
- Butyylinauha
- EPDM-kuminen kapilaarikaista
- Alajuoksupuu
- PE-kalvon liimaamiseen sopiva liimamassa
Kosteuden läpäisevyys
- 150 mm paksun kevytbetonivalun vesihöyrynläpäisevyys (3 x 10-10 kg/m2sPa) on noin neljäsosa esim. Huntonin 12mm paksuun tuulensuojalevyyn nähden (12,5 x 10-10 kg/m2sPa).
- Korjatun rakenteen vesihöyrynvastus pienenee alustäytöstä täyttövalun läpi ulkoseinän rakenteisiin mentäessä, jolloin täyttövalun läpi nousee kosteutta hitaammin kuin mitä tuulensuojalevytyksen läpi haihtuu ja ulkoseinärakenteet pysyvät kuivina.
Lämmöneristävyyksiä
(Arvot valmistajien nettisivuilla ilmoittamia)
- Mineraalivillan lämmönjohtavuus 0,033 W/mK
- EPS-Cementin lämmönjohtavuus 0,08 W/mK
- FinnFoam-levyn lämmönjohtavuus 0,035 W/mK
Esimerkki1:
- Ulkoseinän eristepaksuus 150 mm:
- Vanhan rakenteen teoreettinen U-arvo valesokkelin kohdalla 0,22 W/(m^2K)
- Uuden rakenteen teoreettinen U-arvo korotusvalun kohdalla 0,30 W/(m^2K)
Esimerkki1:
- Ulkoseinän eristepaksuus 100 mm:
- Vanhan rakenteen teoreettinen U-arvo valesokkelin kohdalla 0,33 W/(m^2K)
- Uuden rakenteen teoreettinen U-arvo korotusvalun kohdalla 0,37 W/(m^2K)
Lämpömittaustuloksia
